Pyrytti taas lunta. Se tuntuu aina satavan päälle, kun jotain vanhaa hautaan mielessäni. Muistan tämän saman tapahtuneen jo ihan nuorelle minulle. Ja hämmennyn siitä silti yhä.
Asioita, jotka ovat minun. Minun, minun, minun!! Ne ovat nyt tärkeimmällä sijallaan. Suurin osa niistä sisälläni ja sydämessäni.
Vaikka onhan noita, tavaroita. Purkit ja purnukat keittiössä. Hylly keittokirjoille mikroaaltouunin sijasta. Ja ne keittokirjat.
Ja sitten näitä, jotka ovat vain hetken matkaa minun. Lapset, koirat, talvet ja kesät.
Oletteko koskaan ajatelleet, että jos kevät tulisikin talven jälkeen yhdessä päivässä, se olisikin aika kamalaa. Ei aikaa valmistautua eikä herkutella kevään tulolla ja valon lisääntymisellä.
Sanovat, ettei luonnossa mikään ole turhaa. Niin ei ole tämäkään, lempeä ja hidas vuodenaikojen vaihtelun välitila.
Viisaasti sanottu, vaikka talvi musertaa minut joka vuosi. Ehkä se onkin viisasta, että horrostaa välillä. Jaksaa sitten taas ihastella sitä kevään tuloa paremmin.
VastaaPoistaEi saisi tulla yhdessä päivässä, kamalaa olisi!